Nauru tunteiden tulkki

    

                       

Tunteet paljastuvat usein tahtomattamme.
                                                                                    
Eräs voimakkaimmista ilmaisukeinoista on                                           
ääni, sen eri sävyjen käyttö.                                            
Äänen ja puheensävyin, niitä muuntamalla                                           
osoitamme ystävyyden, vihamielisyyden,                                           
ylemmyyden tai alemmuuden tunteet.                                           
Sävy, nopeus, sujuvuus antavat tunnetilasta tietoa. 
Masentunut, matala, yksitoikkoinen, ahdistunut tekee virheitä, 
epäröi, puhuessaan.                                           

Nauru on eräs joka kuvaa tunnetilojamme  parhaiten kuvaava ominaisuus.                     Nauru, kiihoittava, katkera, vapautunut, heleä, iloinen, hurskas, vihjaileva, vahingoniloinen, kireä, kujertava, kaakottava, kolea, häijy, ivallinen                                 viekas, mielipuolinen, mahtipontinen, raikuva,                                           
salaperäinen, hämillinen, värisevä, petollinen, makea.  

Naurusta narri tunnetaan, kertoo sananlaskukin.
Tarkoittaa naurun petoksellisuutta.   
                                        
Ihminen tajuaa naurun ja hymyn vaistomaisesti jo pienenä.                                           Lapsuuden perusturvallisuuden kehitys, sielloin koetut                                           
ja saadut läheisyyden ja hyväksymisen kokemukset,                                           vaikuttavat nauru ja huumoriherkkyyteemme eniten.                                           
Heikon itsetunnon omaavat ihmiset eivät naura niinpaljon
kuin itsensä hyväksymät ihmistyypit.  
                                         
Kasvuympäristömme vaikuttaa meidän huumorintajuumme                                           sekä nauruherkkyyteemme kaikkein eniten, sekä neuvoo                                         
mille meidän sopii nauraa.  
                                         
Hahaha-nauru; tulee usein sydämestä, merkiten vilpitöntä                                         sopusointua, ympäristön kanssa.                                           
Kaikki on yksinkertaista, huolettomuuden saattaessa ilmetä                                           hilpeänä lapsekkuutena.                                           

Naurutyyli kertoo/tulee vahvasta elinvoimaisuudesta.
                                         
Hähä/hehe: 
Ihminen nauraa jollekin taikka jotakin.                                           
Nauru on vahingoniloista pahansuovalta kuulostaen.                                           
Tämä sävy koetaan usein ivaksi.                                            
Naurutyyli pyrkii ottamaan etäisyyttä toisiin ihmisiin.                                           

Hihihi: 
Tässä on itsekseen kihertelyä. Kuitenkin siihen                                           
kätkeytyy annos ironiaa, usein myös vahingoniloa.                                           

Hohotus: 
Usein raikuva ja suurella äänellä. 
Kertoo kerskailijoista, mutta myös                                           
hämmästyksestä, vastarinnasta, usein ivallisesta uhmasta.

Monen naurun kuvauskin jo sisältää määreen ihmisen                                         ominaisuuksista, kuten; varaukseton, hämillinen, kiero,                                        pahansuopa, ilkeä, alkukantainen, vino, tyhmä, jne.  
                                                                                                
Myhäily on sisäistä naurua. 
Suu on muikeana, sanonta.                                           
Se sisältää varauksellisuutta, joten ihminen ei ole valmis                                           varauksetta suunnan muutokseen.                                           
Kielteistä kritiikkiä myhäilyssä ei esiinny.                                         Syrjäänvetäytymisen halua, ja salaisen tarkkailun yhteyksien                                         tajuamisen antamaa iloa kyllä.                                          

Rakkauden arvoitus

                       

Rakkauden arvoitus on aina raha, ja sen antama tai tuoma vaikutusvalta.

                                                                                                      
          

Osuin kartanon kohdalle kerran,                                         
kylän raitilta kääntyessäin.                                         
Takaa ikkunan hetkisen verran,                                         
huivin kutsuen vilkkuvan näin.                                         
Minä kartanon kodiksi luulin,                                         
hetken katselin, hämyksi jäin.                                         
Kohta käskyn mä poistua kuulin,                                         
pian taas oli tie edessäin.                                         

Koti kartanos sen pihamaalle,                                         
sinä kylmästi saattelit mun.                                         
Jätin hyvästit porttisi haalle,                                         
tiedän jälkeeni sen suljetun.                                         
Eipä kartanon herran tuon mieleen,                                         
läsnäoloni sopinut kaan.                                         
Paikat varattu porttien pieleen,                                         
hänen mielestään mulla on vaan. 
                                                                                           
Niin kuin mahlana kyljestä koivun,                                                                                        kyynelkarpalot vierivät mun.                                         
ajan kanssa kai hiljalleen toivun,                                                                                    
sinä itselles saat valitun.                                         
                                                  
Eipä tyttäret kartanon herran,                                         
luotu köyhille ei, tiedän sen.                                         
Minä kävin vain kylässä kerran,  
saatoin antaa mä vain sydämen.                                                         
(Jukka Raitanen)