Nöyryys

                           

    

                                          Lilja, ruusu, ja kirsikkapuu (Laulu. Anki Lindgvist).                                           Katri.                                        
Tiedäthän että vain nöyrä ihminen kykeenee ottamaan lahjan vastaan.                           Vastaanottamaan syystä, että toinen sen ojentaa/antaa.                  
Nöyryyden puute johtaa mammonaan takertumiseen.   
Muutamilla, meillä ihmisillä, on taipumus kyetä tuntemaan                                           itsemme vahvaksi toisen ihmisen kautta.                                           
Vahvaksi saa itsensä toisen ihmisen kautta.                                           
Alistamalla. Väheksymällä, 
tekemällä toinen heikoksi,                                         
heikoksi, mitään keinojaan kaihtamatta.                                           
Lisäksi.                                           
Tiedämmehän, että muutama kasvit ovat myrkyllisiä.                                           
Eräs näistä on meillä pääsiäisliljana hyvin tunnettuksi                                           
tullut keltalilja, eli pääsiäislilja (narcissus pseudonarcissus).

Nämä ovat myrkyllisiä, myös sipulit.                                          
Nämä, sipulit, eivät kelpaa myyrille tai hiirille.                                           
Kenties, ehkä, nälkäinen urosfasaani saattaa uskaltautua. 

Hyväksyntää ei kannata hakea, eikä pyytää.                                           
Sitä vaan joko on, tai ei ole. Hakemalla sitä ei voi saada.                                           
Liiat anteeksipyynnöt  eivät myöskään kannata                                           
joten niihin ei kannata sortua.  
                                         
Samoin on liian turhan, (liika)selittelyn kanssa.                                           
Laulun sanoin; Aallot kynttilän aavalle luoksesi vie,                                           
sinne päätyi myös toiveiden tie...                        

Läheisyys

                                                                                                               
Kun tiedostamme haavamme,                                                  
päästämme myös toisen lähellemme.                                                  
Pakenemme aina omia tunnetilojamme,                                                  
siksi pakenemme myös toista ihmistä.                                                  
Toisen ihmisen ollessa lähellä nämä piilotunteet                                                  
heräävät, ja näiden avautumista pelkäämme.                                                  
Läheisyys, toisen lähelle päästäminen on asia                                                  
joka saa esiin kaikki koetut rakkaudettomuudet.                                                                                                  
Suojaudumme toisten läheisyydeltä,                                                  
vetämällä tiettyjä käytösmalleja                                                  
läheisyydeltä välttyäksemme.                                                  
Puhumme sanomatta mitään,                                                  
ei mitää oikeaa, aitoa, totta.                                                  
Mitä enemmeän tiedostaa omia vammojaan,                                                  
sitä enemmän, syvemmin, rakkautta haluaa.                                                  
Sisäiset vammat lähentävät ihmisiä,                                                  
avoimeen, aitoon vuorovaikutukseen johtaen.                                                 

Yön sävel

                                                                                       

Juoksemme kadotettuamme oman syvyytemme.

Samalla olemme kadottaneet identiteettimme ja tarkoitusperämme.

Tarkoituksettomuus käynnistää metsästyksen.

Juoksemme elämää kiinni sen saavuttaaksemme.

Pakeneehan se (elämä) kokoajan kauemmaksi meistä.

Juoksemme, haaliaksemme paljon elämyksiä, rohmuten niitä kaikkialta.

On pakko saada elämyksiä ja viihdettä tai muuten olemme tyhjiä sekä yksinäisiä.

Pyrimme saamaan jotain kiinni.

Kiinni sitä, joka kuitenkin karkaa kauemmaksi meistä.

Mitä kiihkeämmin yritämme, sitä nopeammin se meistä etääntyy.

Ajamme takaa omaa itseämme.

Omaa merkitystämme.

Mutta juuri siksi me sen kadotamme.

Tunteet

                                                           
Kun tiedostamme haavamme,  päästämme myös toisen lähellemme.                                                  
Pakenemme aina omia tunnetilojamme,                                                  
siksi pakenemme myös toista ihmistä.                                                  
Toisen ihmisen ollessa lähellä nämä piilotunteet                                                 
heräävät, ja näiden avautumista pelkäämme.                                                  
Läheisyys, toisen lähelle päästäminen on asia                                                  
joka saa esiin kaikki koetut rakkaudettomuudet.                                                                  Suojaudumme toisten läheisyydeltä,   
vetämällä tiettyjä käytösmalleja                                                  
läheisyydeltä välttyäksemme.                                                 
Puhumme sanomatta mitään,                                                  
ei mitää oikeaa, aitoa, totta.                                                  
Mitä enemmeän tiedostaa omia vammojaan,                                                  
sitä enemmän, syvemmin, rakkautta haluaa.                                                  
Sisäiset vammat lähentävät ihmisiä,                                                  
avoimeen, aitoon vuorovaikutukseen johtaen.                                                 

Täydenkuun aikaa

                             

                                                                                                                                 
Yksi laulu on muisto kun lämmittää                                                 
se on lämpöä lähellä sen,                                                 
joka säilyy, vaikka ei luokse jää.                                                 
Se on joukossa sävelten.                                                 
Yksi laulu on siinä se läheisin,                                                 
se on siinä, sen portilla vaan,                                                 
jonka luokse tulla voi avaimin.                                                 
Ja se avaimin suljetaan.

Muistojen hetki

                   

                                           Sydän itkee, sielu kärsii niin,     
                                       että ruumista pakottaa.           

                                            Rakkaus näkee,                                           
                                       kuulee, ymmärtää                                            
                                    Se myös haluaa hoitaa.                                            
                                           Annathan !

Maynie Sirén

Maynie Helena Margaretha Sirén (o.s. Smolander; 27. elokuuta 1924 Viipuri – 19. joulukuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen laulaja. 

Hän aloitti levytysuransa vuonna 1951 ruotsin kielellä. 

Hän oli kaksi kertaa naimisissa, ensin Gustav Sirénin kanssa ja sitten Einar Englundin kanssa.

Maynie Sirén kouluttautui lääkintävoimistelijaksi mutta opiskeli myös laulua Suomessa Aune Antin ja Frida Sergejeffin johdolla sekä Pariisissa Charles Panzeran johdolla. 

Hän aloitti 1951 uransa iskelmälaulajana mutta siirtyi vuosien mittaan yhä enemmän laulelman suuntaan. 

1960-luvulla hän esiintyi omissa chanson-illoissaan Pohjoismaissa ja Neuvostoliitossa, usein säestäen itseään kitaralla.

Moskovan kansainvälisessä laulukilpailussa 1957 hän voitti ensimmäisen palkinnon kevyen musiikin sarjassa ja toisen palkinnon kansanlaulusarjassa.

Maynie Sirénin levytystuotanto sisältää noin 90 kappaletta.

Onnellisuutta...

                         


Onnellisin olet juuri silloin, kun et laikaan kysy itseltäsi, oletko onnellinen vai onneton, kun unohdat itsesi ja täytyt siitä tehtävästä ja tekemisen ilosta jossa tunnet tekeväsi jotain omaa hauskaa ja jopa hyödyllistäkin.  Se voi olla myös jotain toisen henkilön auttamista, ystävällisyyttä häntä kohtaan, välittämistä, tietenkin myös kiintymystä ja rakkautta.

Täydenkuun aikapakkaus

...joten ehkäpä tästä alkaa jo rakkaus...