sunnuntai 31. joulukuuta 2017
perjantai 20. lokakuuta 2017
Seija Karpionmaa
Seija Karpiomaa-Myllys (4. heinäkuuta 1932 Viipuri – 28. kesäkuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen 1950–1960-luvun vaihteessa levyttänyt iskelmälaulaja, joka muistetaan tumman täyteläisestä alttoäänestään.
Seija Karpiomaan lapsuuteen ja nuoruuteen vaikuttivat vahvasti talvi- ja jatkosota, joiden vuoksi hän joutui kahdesti lähtemään evakkoon. Monien ikätoveriensa tavoin hän ehti olla myös sotalapsena Ruotsissa. Hänen innostuksensa musiikkiin alkoi varhain. 10-vuotiaana hän oli jo taitava huuliharpisti ja hiukan myöhemmin instrumentiksi vaihtui kitara.
Musiikkiharrastuksen ohella hän oli myös lahjakas piirtäjä. Ennen siirtymistään musiikkimaailmaan hän työskenteli kultasepänliikkeen myyjänä ja Hotelli Vaakunan pääkassana Helsingissä.
Laulajanura alkoi solistina Helge Pahlmanin orkesterissa vuonna 1957 ja samana vuonna Karpiomaa voitti iskelmälaulukilpailut Helsingin työväentalolla. Voiton jälkeen laulaja sai kiinnityksen Scandian tuotantopäällikkönä uraansa aloitelleen Jaakko Salon orkesterin solistiksi Brita Koivusen ja Annikki Tähden rinnalle.
Hän keikkaili viikonloppuisin, mutta työskenteli edelleen arkisin myyjänä Forumin äänilevyliikkeessä. Ensimmäinen single Delfiinipoika / Maruzzella levytettiin Scandialle vuonna 1957 ja se oli suuri menestys. Muita tunnetuimpia levytyksiä olivat Tango notturno (1958), Vanha musta (1960) ja Novgorodin ruusu (1961).
Seija Karpiomaan ura jäi verrattain lyhyeksi, sillä hän lauloi enemmänkin harrastuksekseen ja omaksi ilokseen. Hän ei missään vaiheessa suunnitellut ammattimaista iskelmätähden uraa eikä keikkailu pidemmän päälle jaksanut innostaa.
Viimeiseksi levytykseksi jäi Kuutamolla, jonka George de Godzinsky sävelsi Tabe Slioorista kertovaan elokuvaan Se alkoi omenasta vuonna 1962. Karpiomaa oli myös itse mukana muutamassa elokuvassa vuosina 1959–1960.
Seija Karpiomaan elämää alkoi 1990-luvun lopulla varjostaa vakava sairaus, joka osoittautui munuaissyöväksi.
Viimeiset kolme vuotta hän oli pysyvässä sairaalahoidossa ja hän menehtyi vain vajaata viikkoa ennen 70-vuotissyntymäpäiväänsä
Seija Karpiomaan lapsuuteen ja nuoruuteen vaikuttivat vahvasti talvi- ja jatkosota, joiden vuoksi hän joutui kahdesti lähtemään evakkoon. Monien ikätoveriensa tavoin hän ehti olla myös sotalapsena Ruotsissa. Hänen innostuksensa musiikkiin alkoi varhain. 10-vuotiaana hän oli jo taitava huuliharpisti ja hiukan myöhemmin instrumentiksi vaihtui kitara.
| Seija Karpiomaa | |
|---|---|
 | |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1932 Viipuri |
| Kotoisin | Viipuri |
| Kuollut | 28. kesäkuuta 2002 (69 vuotta) Helsinki |
| Aktiivisena | 1957–1962 |
| Tyylilajit | iskelmä |
| Laulukieli | suomi |
| Soittimet | laulu |
Musiikkiharrastuksen ohella hän oli myös lahjakas piirtäjä. Ennen siirtymistään musiikkimaailmaan hän työskenteli kultasepänliikkeen myyjänä ja Hotelli Vaakunan pääkassana Helsingissä.
Laulajanura alkoi solistina Helge Pahlmanin orkesterissa vuonna 1957 ja samana vuonna Karpiomaa voitti iskelmälaulukilpailut Helsingin työväentalolla. Voiton jälkeen laulaja sai kiinnityksen Scandian tuotantopäällikkönä uraansa aloitelleen Jaakko Salon orkesterin solistiksi Brita Koivusen ja Annikki Tähden rinnalle.
Hän keikkaili viikonloppuisin, mutta työskenteli edelleen arkisin myyjänä Forumin äänilevyliikkeessä. Ensimmäinen single Delfiinipoika / Maruzzella levytettiin Scandialle vuonna 1957 ja se oli suuri menestys. Muita tunnetuimpia levytyksiä olivat Tango notturno (1958), Vanha musta (1960) ja Novgorodin ruusu (1961).
Seija Karpiomaan ura jäi verrattain lyhyeksi, sillä hän lauloi enemmänkin harrastuksekseen ja omaksi ilokseen. Hän ei missään vaiheessa suunnitellut ammattimaista iskelmätähden uraa eikä keikkailu pidemmän päälle jaksanut innostaa. Viimeiseksi levytykseksi jäi Kuutamolla, jonka George de Godzinsky sävelsi Tabe Slioorista kertovaan elokuvaan Se alkoi omenasta vuonna 1962. Karpiomaa oli myös itse mukana muutamassa elokuvassa vuosina 1959–1960.
Seija Karpiomaan elämää alkoi 1990-luvun lopulla varjostaa vakava sairaus, joka osoittautui munuaissyöväksi.
Viimeiset kolme vuotta hän oli pysyvässä sairaalahoidossa ja hän menehtyi vain vajaata viikkoa ennen 70-vuotissyntymäpäiväänsä
Annikki Tähti
Airi Annikki Tähti (vuosina 1959–1978 Tähti-Tiensuu; 5. joulukuuta 1929 Helsinki – 19. kesäkuuta 2017 Vantaa[) oli suomalainen iskelmälaulaja. Hän aloitti uransa vuonna 1952. (Tähti = Star)
Hänen ohjelmistonsa sisälsi eri tyylilajeja laulelmista swingiin ja valsseista latinalaisrytmeihin.
Hän aloitti uransa vuonna 1952. Hänen ohjelmistonsa sisälsi eri tyylilajeja laulelmista swingiin ja valsseista latinalaisrytmeihin.
Tähden läpimurtolevytys, Erik Lindströmin säveltämä ja Aili Runnen sanoittama valssi ”Muistatko Monrepos’n”, ilmestyi 1955 ja siitä tuli ensimmäinen kultaa myynyt levy Suomessa.
Erik Lindström kertoi myöhemmin, että ”Muistatko Monrepos'n” oli alun perin tarkoitettu täytekappaleeksi Pieni sydän -levyn B-puolelle, mutta se nousi ylivoimaisesti suositummaksi. Lindströmin mukaan levyä myytiin parhaimmillaan tuhat kappaletta päivässä, ja levypuristamossa tehtiin töitä kolmessa vuorossa.
Muita Tähden tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Balladi Olavinlinnasta” ja ”Kuningaskobra”, jotka niin ikään ylsivät kultalevyyn 1950-luvulla, ”Laulu kahdesta pennistä” sekä ”Pieni sydän”. Huomattava osa hänen levyttämistään kappaleista on ollut Sauvo Puhtilan (Saukki) sanoittamia. Tähti oli naimisissa orkesterinjohtaja Pentti Tiensuun kanssa. Heillä on yksi poika, Jukka Tiensuu (s. 1960).
Tähti esiintyi ensimmäisen kerran 22 vuoden iässä elokuvassa Kaksi hauskaa vekkulia laulaen ensimmäisen levytyksensä ”Onnen sävel”. Tähti on ollut laulusolistina Onni Gideonin orkesterissa 1954–1956, Erik Lindströmin orkesterissa 1956–1957 ja Pentti Tiensuun yhtyeessä 1957–1967. Muutaman levyn Annikki Tähti teki myös Kullervo Linnan Humppa-Veikkojen kanssa 1960-luvun alussa.
Hänen laulunopettajinaan ovat toimineet George de Godzinsky sekä Ellen Rask. Alkuaikoinaan Tähti esiintyi myös Brita Koivusen kanssa. Hänen uransa jäi äitiyden myötä pitkälle tauolle vuonna 1960. Hän kuitenkin teki paluun vuonna 1978.
Tähti esiintyi vuonna 2002 Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä, jossa hän lauloi kappaleen ”Muistatko Monrepos'’n”. Tämä nosti hänen laulajanuransa uuteen nousuun. Tähden taiteilijanura kesti yli 50 vuotta.
Annikki Tähti vietti lapsuutensa Helsingin Kalliossa. Kahdeksanvuotiaana hän joutui lähtemään sodan vuoksi väliaikaisesti Keski-Suomeen. Hän asui Vantaan Martinlaaksossa kolmenkymmenen vuoden ajan. Tähti tunnettiin absolutistina.
Hän vietti 50-vuotistaiteilijajuhlansa vuonna 2003.
Laulajanuransa hiljaisempina aikoina hän työskenteli Muusikkojen Liiton toimistossa ja ajoi aktiivisesti muusikkojen etuja. Keväällä 2008 Annikki Tähti sai aivoinfarktin, jonka jälkeen hän ei enää ollut julkisuudessa. Asiasta kertoi Iltalehti syksyllä 2008, kun Tähti oli yhä toipumassa Katriinan sairaalassa Vantaalla. Vaikka Tähti asui edelleen kotonaan Martinlaaksossa, hän joutui liikkumaan pyörätuolin avulla; vielä ennen aivoinfarktia hän kykeni ajamaan itse omalla autollaan keikoille.
Ilta-Sanomille joulukuussa 2009 antamassaan haastattelussa Tähti kertoi kuntoutuneensa siinä määrin, että hän pystyi tekemään jumppaharjoituksia ilman rollaattoria ja piti mahdollisena paluuta esiintymislavoille, mikäli terveys olisi sen sallinut.
Hän vietti viimeiset vuotensa vantaalaisessa hoivakodissa ja hänellä ei ollut enää elossa olevia lähisukulaisia. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.
Hänen ohjelmistonsa sisälsi eri tyylilajeja laulelmista swingiin ja valsseista latinalaisrytmeihin.
Hän aloitti uransa vuonna 1952. Hänen ohjelmistonsa sisälsi eri tyylilajeja laulelmista swingiin ja valsseista latinalaisrytmeihin.
Tähden läpimurtolevytys, Erik Lindströmin säveltämä ja Aili Runnen sanoittama valssi ”Muistatko Monrepos’n”, ilmestyi 1955 ja siitä tuli ensimmäinen kultaa myynyt levy Suomessa.
Erik Lindström kertoi myöhemmin, että ”Muistatko Monrepos'n” oli alun perin tarkoitettu täytekappaleeksi Pieni sydän -levyn B-puolelle, mutta se nousi ylivoimaisesti suositummaksi. Lindströmin mukaan levyä myytiin parhaimmillaan tuhat kappaletta päivässä, ja levypuristamossa tehtiin töitä kolmessa vuorossa.
Muita Tähden tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Balladi Olavinlinnasta” ja ”Kuningaskobra”, jotka niin ikään ylsivät kultalevyyn 1950-luvulla, ”Laulu kahdesta pennistä” sekä ”Pieni sydän”. Huomattava osa hänen levyttämistään kappaleista on ollut Sauvo Puhtilan (Saukki) sanoittamia. Tähti oli naimisissa orkesterinjohtaja Pentti Tiensuun kanssa. Heillä on yksi poika, Jukka Tiensuu (s. 1960).
| Annikki Tähti | |
|---|---|
 | |
| Syntynyt | 5. joulukuuta 1929 Helsinki |
| Kotoisin | Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 19. kesäkuuta 2017 (87 vuotta) |
| Aktiivisena | 1952–2008 |
| Tyylilajit | iskelmä |
| Laulukieli | suomi |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt | Scandia |
| MusicBrainz | |
Tähti esiintyi ensimmäisen kerran 22 vuoden iässä elokuvassa Kaksi hauskaa vekkulia laulaen ensimmäisen levytyksensä ”Onnen sävel”. Tähti on ollut laulusolistina Onni Gideonin orkesterissa 1954–1956, Erik Lindströmin orkesterissa 1956–1957 ja Pentti Tiensuun yhtyeessä 1957–1967. Muutaman levyn Annikki Tähti teki myös Kullervo Linnan Humppa-Veikkojen kanssa 1960-luvun alussa.
Hänen laulunopettajinaan ovat toimineet George de Godzinsky sekä Ellen Rask. Alkuaikoinaan Tähti esiintyi myös Brita Koivusen kanssa. Hänen uransa jäi äitiyden myötä pitkälle tauolle vuonna 1960. Hän kuitenkin teki paluun vuonna 1978.
Annikki Tähti vietti lapsuutensa Helsingin Kalliossa. Kahdeksanvuotiaana hän joutui lähtemään sodan vuoksi väliaikaisesti Keski-Suomeen. Hän asui Vantaan Martinlaaksossa kolmenkymmenen vuoden ajan. Tähti tunnettiin absolutistina.
Hän vietti 50-vuotistaiteilijajuhlansa vuonna 2003.
Laulajanuransa hiljaisempina aikoina hän työskenteli Muusikkojen Liiton toimistossa ja ajoi aktiivisesti muusikkojen etuja. Keväällä 2008 Annikki Tähti sai aivoinfarktin, jonka jälkeen hän ei enää ollut julkisuudessa. Asiasta kertoi Iltalehti syksyllä 2008, kun Tähti oli yhä toipumassa Katriinan sairaalassa Vantaalla. Vaikka Tähti asui edelleen kotonaan Martinlaaksossa, hän joutui liikkumaan pyörätuolin avulla; vielä ennen aivoinfarktia hän kykeni ajamaan itse omalla autollaan keikoille.
Ilta-Sanomille joulukuussa 2009 antamassaan haastattelussa Tähti kertoi kuntoutuneensa siinä määrin, että hän pystyi tekemään jumppaharjoituksia ilman rollaattoria ja piti mahdollisena paluuta esiintymislavoille, mikäli terveys olisi sen sallinut.
Hän vietti viimeiset vuotensa vantaalaisessa hoivakodissa ja hänellä ei ollut enää elossa olevia lähisukulaisia. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)