Juoksemme kadotettuamme oman syvyytemme.
Samalla olemme kadottaneet identiteettimme ja tarkoitusperämme.
Tarkoituksettomuus käynnistää metsästyksen.
Juoksemme elämää kiinni sen saavuttaaksemme.
Pakeneehan se (elämä) kokoajan kauemmaksi meistä.
Juoksemme, haaliaksemme paljon elämyksiä, rohmuten niitä kaikkialta.
On pakko saada elämyksiä ja viihdettä tai muuten olemme tyhjiä sekä yksinäisiä.
Pyrimme saamaan jotain kiinni.
Kiinni sitä, joka kuitenkin karkaa kauemmaksi meistä.
Mitä kiihkeämmin yritämme, sitä nopeammin se meistä etääntyy.
Ajamme takaa omaa itseämme.
Omaa merkitystämme.
Mutta juuri siksi me sen kadotamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervettulleita...