Lukijat

torstai 15. helmikuuta 2018

Nöyryys

                           
    
                                          Lilja, ruusu, ja kirsikkapuu (Laulu. Anki Lindgvist).                                           Katri.                                        
Tiedäthän että vain nöyrä ihminen kykeenee ottamaan lahjan vastaan.                           Vastaanottamaan syystä, että toinen sen ojentaa/antaa.                  
Nöyryyden puute johtaa mammonaan takertumiseen.   
Muutamilla, meillä ihmisillä, on taipumus kyetä tuntemaan                                           itsemme vahvaksi toisen ihmisen kautta.                                           
Vahvaksi saa itsensä toisen ihmisen kautta.                                           
Alistamalla. Väheksymällä, 
tekemällä toinen heikoksi,                                         
heikoksi, mitään keinojaan kaihtamatta.                                           
Lisäksi.                                           
Tiedämmehän, että muutama kasvit ovat myrkyllisiä.                                           
Eräs näistä on meillä pääsiäisliljana hyvin tunnettuksi                                           
tullut keltalilja, eli pääsiäislilja (narcissus pseudonarcissus).

Nämä ovat myrkyllisiä, myös sipulit.                                          
Nämä, sipulit, eivät kelpaa myyrille tai hiirille.                                           
Kenties, ehkä, nälkäinen urosfasaani saattaa uskaltautua. 

Hyväksyntää ei kannata hakea, eikä pyytää.                                           
Sitä vaan joko on, tai ei ole. Hakemalla sitä ei voi saada.                                           
Liiat anteeksipyynnöt  eivät myöskään kannata                                           
joten niihin ei kannata sortua.  
                                         
Samoin on liian turhan, (liika)selittelyn kanssa.                                           
Laulun sanoin; Aallot kynttilän aavalle luoksesi vie,                                           
sinne päätyi myös toiveiden tie...                        

Läheisyys

                                                                                                               
Kun tiedostamme haavamme,                                                  
päästämme myös toisen lähellemme.                                                  
Pakenemme aina omia tunnetilojamme,                                                  
siksi pakenemme myös toista ihmistä.                                                  
Toisen ihmisen ollessa lähellä nämä piilotunteet                                                  
heräävät, ja näiden avautumista pelkäämme.                                                  
Läheisyys, toisen lähelle päästäminen on asia                                                  
joka saa esiin kaikki koetut rakkaudettomuudet.                                                                                                  
Suojaudumme toisten läheisyydeltä,                                                  
vetämällä tiettyjä käytösmalleja                                                  
läheisyydeltä välttyäksemme.                                                  
Puhumme sanomatta mitään,                                                  
ei mitää oikeaa, aitoa, totta.                                                  
Mitä enemmeän tiedostaa omia vammojaan,                                                  
sitä enemmän, syvemmin, rakkautta haluaa.                                                  
Sisäiset vammat lähentävät ihmisiä,                                                  
avoimeen, aitoon vuorovaikutukseen johtaen.                                                 

Yön sävel

                                                                                       
Juoksemme kadotettuamme oman syvyytemme.
Samalla olemme kadottaneet identiteettimme ja tarkoitusperämme.
Tarkoituksettomuus käynnistää metsästyksen.
Juoksemme elämää kiinni sen saavuttaaksemme.
Pakeneehan se (elämä) kokoajan kauemmaksi meistä.
Juoksemme, haaliaksemme paljon elämyksiä, rohmuten niitä kaikkialta.
On pakko saada elämyksiä ja viihdettä tai muuten olemme tyhjiä sekä yksinäisiä.
Pyrimme saamaan jotain kiinni.
Kiinni sitä, joka kuitenkin karkaa kauemmaksi meistä.
Mitä kiihkeämmin yritämme, sitä nopeammin se meistä etääntyy.
Ajamme takaa omaa itseämme.
Omaa merkitystämme.
Mutta juuri siksi me sen kadotamme.