Kun espalla kerran mä kuljeskelin,
ja kesäkuun ehtoota ihastelin.
Mä lempeä kaipasin myös osaksein,
ja niin kohtasin herttaisen duulillandein.
Hän käteeni tarttui ja puheli näin, sä miksi kuljet näin allapain. Nyt seuraani liittyi, ja hän minut vei, oli päämäärä pikkuinen duudillandei.
Mä maljoja nostin, hän pullosta joi. ja katsensa yössä vain salamoi. Ei vaaroja aatelleet aivoni ei, niin houkutti minua duudillandei.
Mä suutelin kädelle, kaulalle myös, soi radio valssia kuutamoyös, minä hänelle rakkauden valan jo tein, ja hän ripusti tuolille duulillandein.
Luotansa hänen, mun löys aamunkoi, mut riemusta kyllikseen saada jo voi. Hän omansa otti ja niin yksin tein, minä sain hältä muistoksi duuillandein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervettulleita...