Pian lunta sataa, ja muistot kaikki unhonkinos peittää,
näin kätkein onnen, kuten tuskan kyyneleet.
Nyt aika mataa ilta varjot heittää, mut aatoksemme,
rakas ovat yhtyneet.
Mä kyynelharson läpi näen iltatähden,
ja tiedän tuota sunkin etsineen.
nyt vaikka yksin, elontaipaleelle lähden,
jäi hymys lämpö iäks sydämeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervettulleita...