Haaveillen, uneksien hiekkaan kirjailen kaiken, mitä onni olla voi.
Tuuli hiljaa soi ja kaipuun kauas kantaa, on meren liike tauoton.
Käy yksin kohti uutta rantaa, se mulle kiehtovin onni on.
En siitä luopuopuisi, en milloinkaan.
Kun meren nään, niin onnen saan.
Pilvi valkoinen oottamaan jää kuin kaivaten myös ystävää
Pintaan aaltojen kuvan valkoisen se synnyttää.
Tuuleen kuiskaten soi meren laulu. Vaiti kuuntelen.
Onnellinen sitä ilman voisi koskaan olla en.
Kaipuun jaksaa meri kaunis kantaa,
voimallaan se voittaa vahvan ikävän.
Tietää saan, kun vaellan sen hiekkarantaa:
onneni on meri sekä hän.
Tuuli hiljaa soi ja kaipuun kantaa, on meren liike tauoton.
Käy yksin kohti uutta rantaa, se mulle kiehtovin onni on.
En siitä luopuisi, en milloinkaan. Kun meren nään, niin onnen saan.
Kaislat keinuen uinumaan jää, rannoilla sen kun hämärtää.
Hiekka valkoinen meren sinisen voi tyynnyttää.
Tuuleen kuiskaten soi meren laulu Vaiti kuuntelen.
Onnellinen en sitä ilman voisi olla koskaan en.
Onneni on meri. Sanat Ulla Kytöluhta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervettulleita...